Olen jotenkin kummallisesti rakastunut Oasiksen Wonderwall-biisiin, ja tuntuu että olen kuunnellut sen non-stoppina ainakin kaksikymmentä kertaa. On biisejä, joihin kyllästyn hyvin, hyvin helposti, mahdollisesti jo toisen kuuntelukerran jälkeen, mutta on myös biisejä jotka elävät ikuisesti. Ja niihin ei kyllästy. Niitä voi kuunnella kesät ja talvet, syksyllä ja keväällä. Oasiksen Wonderwall tuntuu semmoiselta biisiltä.

Joululoma lähestyy loppuaan uhkaavasti, huomenna pitää mennä jo kouluun. Pelottaa jo valmiiksi, että miten jaksan huomenna nousta ylös. Tällä hetkellä koulu ei maistu yhtään. Päässä pyörii vaan tulevaisuus.

Ulkona paistaa aurinko ja pakastaa. Nyt soi Hurriganesin I will stay. Olen aika ylpeä itsestäni, että sain vaihdettua toisen biisin.