Asia vain yksinkertaisesti on niin. Okei, nyt on kesäloma ja loman eka viikko oli ja on hirvittävän kuuma etten voi edes elää. Tai no.. Niin. Okei, tätähän me ollaan odotettu koko pitkä, kylmä ja luminen talvi; kuumaa hellekesää ja aurinkoisia hiekkarantoja. Joo. Ensimmäisenä kesälomapäivänä uskaltauduin ulos ottamaan aurinkoa, ja kappas vain! Enkös minä palanut heti. Käytin kyllä aurinkorasvaa. Kävin uimassa. Mutta makasin 7 tuntia auringossa sinä päivänä. Ja paloin. Mutta ei saisi valittaa, sanoo kesänrakastajat. Minä kyllä valitan, vaikka olenkin odottanut kesää! Ei ole kiva kun ei saa öisin nukuttua helteiden takia tai en voi edes astua ulos ilman että kuolisin. En edes omista kesävaatteita joten pakko on kulkea farkut ja t-paita päällä. Eieieiei. Nytkin istun vain koneella ja kirjoitan tätä päiväkirjaa; ihan äskettäin kirjoitin ficiä mikä on pahasti alkuvaiheessa. Se kertoo Pippinistä. Kivaa! Ärgh. Nyt vaan kaikki ottaa päähän. Kaveri pyysi rannalle, tekisi mieli mennä uimaan ja lukemaan TSH:ta kirkkaanpunaisen viltin päälle ihmisten täyttämälle rannalle. Voisihan sitä tän kerran mennä..

Nyt tuntuu, että kesäloma on aika turha. Tulee hetkiä jolloin kaipaan syksyä: vilpoisia sateita, pimeitä iltoja, kuumaa kaakaota.. Tulee hetkiä jolloin kaipaan oikeasti kouluun. Mutta ne tuntemukset katoavat aika nopeasti kun vilkaisenkin vain pöydällä lojuvia koulujuttuja. Miksi hitossa minä vain valitan kuumasta säästä ja kesästä sekä mietin syksyä, kylmää syksyä? Miksen voisi nauttia kesästä kun saa kävellä paljain varpain kuumilla kaduilla painaen varpaan jälkiä sulaan asfaltinkorjausjuttuun (ehh, en tiedä mikä sen nimi on.. kyllä te tajuatte, tajuattehan?), syödä mielin määrin vanhanajan suklaajäätelöä, käydä uimassa, valvoa myöhään, lukea kirjoja, elää vain kevyesti kuin linnun höyhen miettimättä aikatauluja tai kokeita. Kyllähän mä kesästä nautin, ainakin joskus kun siltä tuntuu.

Ulkona on lämmintä +25, eli kuuma, ja minä juon tietokoneen ääressä kuumaa teetä sekä valitan kuumuutta. Ironista?