Kaveri valittaa että tänä vuonna niillä ei olekkaan aitoa kuusta, vain muovinen kuusi mikä on ostettu Tuurista. Naurattaa. Meillä on ollut muovikuusi aina, ja tulee aina olemaan. Se ei ainakaan sotke ja on kauniimpi. On typerää väittää, että joulu tulee vain jos on aito kuusi.

Maa on edelleen musta, tosin ehkä piirun verran valkoisempi kuin keskiviikkona. Musta se on silti. Muovikuusi on kannettu kellarista olohuoneen nurkkaan kököttämään, kinkku on jo sulamassa, viimeiset paketit on paketoitut (ainakin melkein), Sylvian joululaulu on kuunneltu läpi ainakin kaksikymmentä kertaa (eikä siihen silti kyllästy..), kynttilät palaa, ikkunassa palaa jouluvalot ja kaapit on täynnä erilaisia ruokia. Joulu tulee, vaikka maa olisi oranssi ja taivas pinkki. Joulu tulee, kun huomenna (näin sivuhuomautuksena, täytän huomenna vuosia) siskot saapuvat junalla kotikaupunkiin isosta citystä ja koristelevat mun kanssani kuusen. Ja kun illalla tuijotetaan pyjamat päällä sen erivärisiä koristeita ja kauniita kynttilöitä. Ehkä joulu tulee.

Tosin tunnelmaa latistaa se, että kehitysvammainen setäni joutui yllättäen taas sairaalaan, koska oksensi verta. Tämä kaikki alkoi jouluna -05, jonka jälkeen pientä sairaalarumbaa on vietetty kaksi vuotta. Harmittaa.