Päätä särkee, jalkoja palelee.. Huomaa heti että syksy on tulossa. Nenän juuren on puhjenut hirmuinen finni ja se on kipeä! Ärgh. Elän nyt tilanteessa jossa haluaisin olla kipeä.

Kolme messengerkeskustelua auki. Yksi keskustelu on täysin kuollut (huomasin juuri että kyseinen henkilö on offlinetilassa). Toisen kanssa keskustelen hiuksista (mielenkiintoista) ja toisen kanssa tappelen. Suprise, suprise!!! Huoh. Inhoan riitelyä, mutta joskus se on pakollista! Inhottaa kun en ole oikeassa (tässä tapauksessa olen mutta toisen kanssakeskustelijan mielestä en sillä hän haluaa välttämättä olla oikeassa joka on minun mielestä täysin typerää vaikka oikeasti haluan itsekkin olla oikeassa). Pyysin anteeksi, mutta noniin.. Saatte arvata. Nyt taas tämä riitely jatkuu ja jatkuu, hiljaisuudessa. Ei puhuta toisillemme, jos joudumme kahden samaan tilaan olemme kuin toisiamme ei olisi olemassakaan, vaikka oikeasti mieli huutaa kirkua ja kysyä: "MIKSI?!!!"

Tiedän, olen riidanhaluinen. Siis en kirjaimellisesti HALUINEN mutta mulla on vetovoima riitoihin. Vaikka en haluaisi riidellä, riitelen silti.. Ja olen huono riitelijä. En ikinä keksi mitään hyvää lauottavaa takaisin, vaan yleensä alennun rumiin haukkumasanoihin. Ällöttävää, tiedän.