Saamattomuuteni. Olen tosi saamaton, ja kun vertaan itseäni (mitä ei saisi tehdä!) toisiin, huomaan olevani laiska. Väsynyt elämään. No en ehkä väsynyt ELÄMÄÄN, mutta väsynyt tähän päivään ja moniin muihinkin päiviin. Ehkä se väsymys joskus lakkaa, ehkä ei. Pakko se on kuitenkin jatkaa.

Glögi on ehkä joulun jälkeen paras juttu talvessa. Ennen toistin itselleni, että syksy ja talvi ovat ihanimpia vuodenaikoja koko maailmassa, mutta nyt kun on henkisesti että fyysisesti kasvanut, huomaa kuinka paljon rasitetta noista pimeistä vuodenajoista onkaan. Ne tuottavat vähintäänkin väsymystä ja tuskaa, ja imee valoa pois. Tykkään talvesta muuten, mutta pimeys ja kylmyys saisi hävitä maankamaralta helvettiin, eikä tarvitse palata kyllä takaisin! Olisi jo kesä..

Se on se vika! Kesällä toivoo olevan talvi; talvella kesä. Mikään vuodenaika ei tee minua kyllä iloiseksi, mutta ehkä vähintään jotenkin tyytyväisemmäksi. Kesällä on kuuma, talvella kylmää ja pimeää, syksyllä on märkää ja pimeää, keväällä on märkää ja valoisaa. Voi kun voisi vain hautautua jonnekkin mistä kukaan ei löytäisi. Voisi vain olla.