Tai dominoiltaPÄIVÄ. Ihan miten sen itse haluaa ilmaista. Kyseinen sana liittyy siis minun dominonsyäntihimooni. Dominot ovat ihania. Suklaisen kovia ja vanilijan makuista täytettä. Voisin syödä niitä paljon. Monia monia tuhansia dominoja mahtuisi minuun :) Ehkä..

Tänään pitäisi laulaa, mutta en uskalla. Sanoin jo etten halua ja yritän saada itseni pois siitä tuskasta mitä se aiheuttaa. Tai siis, ihmiset sanovat, että minulla on kaunis ääni, noh, en kiellä sitä, mutta on biisejä, joita EN VOI laulaa. Mm. humppaa en voi laulaa mistään hinnasta, saati sitten iskelmää, ja sitähän minun nyt pitäisi laulaa. 80-luvun hittejä! Ei ikinä. Yritän päästä pois, mutta he itsepintaisesti pitävät minusta kynsin hampain kiinni. Kello käy, tunnin päästä minun pitäisi laulaa. Ei käy, ei käy. En suostu. Bändissä on ystävä, joka on ihanan itsepintainen. Hössöttäjä, mutta samalla niin ihana. Kaveri, jonka kanssa voi hullutella, ja olla se mitä oikeasti on. Ei tarvitse esittää. Mutta tilanne on vaikea; "ei, ei oo totta, munko pitäis laulaa toi biisi?!"

Ystävyys on asia, mitä en vaihtaisi pois hetkeksikään. Omistan monenlaisia ystäviä, niitä on kuin sateenkaaren värejä; niin paljon, niin vähän. Toiset ovat sarkastisia, toiset hössöttäjiä, toiset hiljaisia, toiset kovaäänisiä, toiset iloisia, toiset sellaisia, jotka väittävät että heillä menee aina huonosti. Toiset ivat itsepintaisia. Mutta kaikkia heitä yhdistää yksi asia. Ystävät on ihania, ja elän niiden kautta. Vaikka välillä haluaa olla yksin, niin niinä hetkinä kun aika pysähtyy, mietti: "mitä tekisi ilman ystäviä?" Se on kysymys, jota välillä miettii. Ystävien kanssa voi jakaa ilot ja surut, twistata dominoita, itkeä, pelata Aliasta, soittaa, laulaa, piirtää, tehdä kaksimetrisiä lumiukkoja toiveena että se pääsisi paikalliseen lehteen, tai haudata Teuvo Talitintin tai Oiva Harakan. Tai keksiä oma pieni Tylypahka. Ystävien kanssa voin olla Matami Malkin.  Ilman ystäviä en myöskään omistaisi mm. MSN messengeriä. Ilman ystäviä minulla ei olisi yhtä ainutta juttukaveria siellä *hymy*. Luin myös uusimmasta Demistä, että ystäville pitäisi näyttää se, että niistä välittää. Tottakai! Meinasin purskahtaa itkuun, kun tajusin, että en juurikaan ole sanonut ystävilleni, että he ovat minulle rakkaita. Olen enemmänkin huutanut ja purkanut pahaa oloani heille. Kuuntelematta heidän ongelmiaan. Ystävät on ihania. Rakastan heitä.