Vihdoinkin. Vihdoinkin aurinko ei paistanut, eikä ollut kuuma. Tänään taivas oli aika synkänkin puoleinen, ja lämpötila +23, +22.

Soittimessa soi Sonata Arctican biisi Tallulah. Taivas on violetinsininen, ja kuvaa jotenkin tunnetilaani. Kuuntelen surullista musiikkia, luen finissä mahdollisimman surullisia ficejä ja olen kaikintavoin surullinen. Jo pelkkä sana tekee minut SURUlliseksi. Olen tänään selaillut läpi vanhoja biisejä, muistaako kukaan bändiä nimeltä Kaksio? Pidän sen rytmillisestä musiikista, ja tänään kuuntelinkin koko setin mitä minulta löytyi hyllyjen perukoilta. Vanhojen biisejenkin ajatteleminen teki minut surulliseksi, ja kaikki mikä on muuten positiivasta muuttuu sormien napsautuksesta surulliseksi. Negatiiviseksi. Nyt soittimessa soi The Verve - The Drugs Don't work. Ehkä se tekee mieleni vieläkin mustemmaksi..

Kuitenkin mustaakin mustempaa ja surullista mieltäni positiivisuuttaa vj-kurssi, joka lähenee. Kohta on jo torstai, ja sitten ollaankin siellä. Pakkasin tänään, ja silloinkin olin surullinen. Pakkaaminen saa minut aina äärettömän surulliseksi, koska tuntee jättävänsä kodin pitkäksikin aikaa, vaikka ei jättäisi. Minä esimerkiksi palaan jo sunnuntaina.

Ehkä tänään käytin liikaa sanaa surullinen. Ehkä huomenna on paremmin ja tekee mieli tehdä kaikkea positiivista.