Nyt, vihdoinkin, tuntuu kunnon talvelta. Se onkin asia erikseen, onko talvi tervetullut - ainakaan minun elämään. Tällä hetkellä vain masentaa ulkona leijuva kylmyys ja liikuntasuunitelmaan merkityt hiihtotunnit. Ulkona on niin hirveän pimeääkin, että melkein itkettää.

Iltaisin tuntuu ihanalta käpertyä peiton mutkaan, lukea muutama sivu tajuttoman tylsää kirjaa, napsauttaa valot pois ja nukahtaa. Aamuisin on älyttömän tuskallista ojentaa raajat ulos lämpöisestä peittopesästä.

Kaikkea kuitenkin helpottaa ajatus tulevaisuudesta, ajatus siitä että pääsee pois täältä puolentoista vuoden päästä. Tänään iloiseksi on tehnyt moni muukin asia; mm. lävistykset ja venytykset mitä olen suunnitellut. Ja ihanat rastani jotka tulen jossakin vaiheessa hankkimaan.